Maantantaina tulee ensimmäinen viikko Taiwanissa täyteen, ja tuntuu, että samaan aikaan erilaisia kokemuksia on kertynyt paljon ja vähän. Koska kampus sijaitsee hieman laaksomaisen keskustan laidalla, ihanasti luonnon juurella (tiesittekö muuten, että Taiwanissa on 260 yli 3000 metrin korkuista huippua?), en ole oikeastaan vielä kerennyt kiertelemään ydinkeskustaa kovin paljoa. Tuliaisten puolestakaan ei vielä ole kiire, kun aikaa – toivon mukaan – on viitisen kuukautta.
Asuminen vaihtareille tarkoitetussa I-Housessa alkaa hiljalleen asettua uomiinsa. Naapurihuoneesta kuuluu iltaisin mukavan rauhallista kitaramusiikkia, yhteis”keittiössä” tiskatessa törmää vielä päivittäin uusiin naamoihin. Keittiökaapeissa yllättävän paljon tilaa suhteutettuna kahteen kerrokselliseen käyttäjiä! Syykin on selvä: keittiömme on varusteltu mikroaaltouunilla. Edes vedenkeitintä ei ole, ja kokkaaminen on kielletty. Onhan se ajatuksen tasolla kivaa, että täällä voi syödä aamupalasta iltaan ulkona, hyvän aterian saa parilla eurolla, mutta jännityksellä odotan, missä vaiheessa puolivuotista alan hyppiä seinille. No, ainakin keittiössä voi hengailla ja lämmittää take awaynsa mikrossa. Kaikissa huoneissa on jääkaapit, jotakin helppoa sitä voi kotona kumminkin syödä. Juomavesi saadaan automaatista, josta nappia painamalla onneksi tulee myös kuumaa vettä – aamukahviaamen!
Lucien kanssa seikkailtiin muutama päivä sitten jättimäiseen Carrefouriin ostamaan ruoka- ja päivittäistarvikkeita meidän huoneeseen. Ranskalaisesta radiosta huolimatta kauppakokemus kaksikerroksisessa hypermarketissa oli varsin eksoottinen. Tuntemattomia hedelmiä, kummallisia hintalappuja ja valtava valikoima pikanuudeleita! Pesu- vai huuhteluainetta? Onneksi värien perusteella pystyi päättelemään valko- ja kirjopesuaineen eron.
Päivittäisiä rutiineja on vaikea kuvailla, kun niitä ei oikeastaan vielä ole. Kotiin palatessa mitataan aulassa aina otsasta kuume, ja pyssynnäköisen mittarin mukaan mulla on aina huolestuttavaa alilämpöä. Tästä pikaisesta koronaseulasta saa todisteeksi leiman käsivarteen, niin että loppupäivän ajan ulos ja sisään voi kulkea vapaasti.
Aamulla herätään, törmätään muihin vaihtareihin, tehdään spontaaneja suunnitelmia ja vaihdetaan niitä lennossa. Ollaan huiputettu muutamia lähikukkuloita, näkymät Taipei 101:n ylle ovat kieltämättä vaikuttavia. Voisikin sanoa, että kulttuurista olen tähän mennessä nähnyt vain vuorenhuipun.
Maisemat kutsuvat vaeltamaan pidemmälle, kiipeilemään vaihtolukukauden vuoristoa ylös ja alas!
Incognitio 