Kirjoitin tämän postauksen jo kaksi viikkoa sitten, mutta jostain syystä julkaisu ei ollut suoriutunut loppuun asti. No tässä se kuitenkin nyt tulee, onnittelut vielä presidentille uudesta kaudesta ja perheenlisäyksestä!
Viime lauantaina kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni Herningissä. Aarhusissa kun ei ole konsulaattia, ainoat ennakkoäänestyspaikat Suomen presidentinvaaleihin olivat joko Kööpenhaminassa tai Herningissä.
No, päätin hyödyntää tilaisuuden ja tutustua samalla uuteen kaupunkiin, siispä suunnaksi Herning! (Lisäksi vaakakupissa painoi 1,5 tunnin matka versus 3,5 tunnin matka.)
Kysymys tanskalaisille kuului: Mitä vajaan 50 tuhannen asukkaan Herningissä voi nähdä?
Vastaus: Ööö..
En lannistunut, vaan pyysin kahta kaveriani ex tempore mukaan päiväretkelle Keski-Jyllantiin, ja hauska päivähän siitä tuli! Herningin lämpimänpunaiset tiilitalot toivottivat tervettulleiksi koleasta säästä huolimatta.
Äänestyspaikkana oli hotelli Eyde, oli kerrassaan hassua puhua suomea ja leimata äänestyslipuke pienessä ala-aulassa! Vähän puolenpäivän jälkeen olin äänestyspaikan 17. kävijä, ja sainkin prosessin suoritettua ihan jonottamatta. Vaalivirkailijat arvioivat 100-150 suomalaisen tulevan äänestämään päivän aikana.
Ensin työ, sitten huvit! Lähdettiin kohti Herningin museota, tämän keskellä-ei-mitään-paikkakunnan sydäntä (siis kirjaimellisesti: Herning Art Museum = HeArt). Saimme tehdä ihan yksityiskierroksen, ja pysähdyimmekin Ingvar Cronhammarin designin ja taiteen rajamailla häilyvien teosten äärelle kallistelemaan päitämme.
Sillä mitä olisikaan matka uden kaffe og kage?
Heartin hiljaisuudessa yhdistyi design elämää varten, melodiattoman musiikin luoma pysähtyneisyys, raskaiden esineiden hautakivimäisyys sekä aavemainen futurismi.
Elia – samaisen Cronhammarin taideteos hieman Herningin ulkopuolella. Veistos kuulemma välillä “purkautuu” ja syöksee tulta. Kurkistin jälkeen päin nettisivut: lähin purkaus tapahtui seuraavana päivänä 21.1.2018 kello 9:54.
Lentävin askelin ehdimme junaan!
Olimme liikkeellä junalla, arriva-päivälipulla, joten päätimme tipahtaa paluumatkalla uudestaan pois junan kyydistä Silkeborgissa. Alkoi jo vähän hämärtää, mutta vielä Herningiäkin pienempi kaupunki voitti kyllä suloisuudellaan. Samanlaisen erilaiset talot vieri vieressä, matalat, värikkäät fasadit ja kirsikkana kakun päällä suurimmalla osalla asuintaloista oli vielä oma nimikin! Osa tanskalaista hyggeä ja välittämistä näkyy mun mielestä juuri näissä pienissä yksityiskohdissa.
Silkeborgia ympäröi myös kaksi järveä, paikka on ehdottomasti uuden visiitin arvoinen kesäisemmällä säällä, vaikkapa pyöräretken merkeissä.
Jatkoimme kulttuurikierrosta Silkeborgin Galerie Moderneen.
Galleriakierroksella leikimme kriitikkoja ja valitsimme joka huoneesta suosikkiteokset kotiimme. Oheiset kuusi leidiä nimesimme: Sophie, Dorte, Marguerite, Leonora, Bettina ja Elisabeth.
Lauantai oli siis kaikin puolin onnistunut seikkailupäivä! Ja parasta – taas kerran oli hyvä seura.
Incognitio 