Pikkupakopaikkoja

Parasta isossa kaupungissa – varsinkin näin epidemia-aikoina – on se, että sitä pääsee luontoon pakoon. Retkeilykengät jalkaan ja luontopolulle, ylös reheville rinteille! Vesiputousten pauhu peittää kaupungin melun alleen. Hengitys kulkee vapaammin. Tässäpä nyt siis muutama pakopaikka Taipein kulmilta. Joskus on kiivettävä lähelle nähdäkseen kauas. 1. Wulai, 烏來 Puinen silta punaisin tukireunoin kaartuu turkoosin veden ylle,… Continue reading Pikkupakopaikkoja

Ajatusleikkiviä incognitoja kadulla!

Kun pyörällä viiletän Aarhusin alamäkiä keskustaan, tulee iloinen olo. On niin kauniita julkisivuja, kotoisia ja koristeellisiakin. Välillä vain kuljeksin ympäriinsä, mielessä soi Anna Puun “Kävelen silmillä sisälle vieraiden huoneisiin..” Kuvittelen, hulppeille fasadeille hyggeä huokuvat interiöörit, tanskalaista designia ja hyviä ystäviä. Kaupunki maalattu aurinkoväreillä! Kevätlukukauden ensimmäinen tenttiviikko! Meillä oli viikko aikaa kirjoittaa 10 – 12 sivun… Continue reading Ajatusleikkiviä incognitoja kadulla!

Godsbanen

Jo on aika esitellä mun lempipaikkoja Aarhusissa! Kaupunki on ihanan käsitettävän kokoinen pyörällä, ja mulla on lukuisia lempinurkkia. Nyt pitkien lukemisten keskellä vinkkaankin visiitin arvoisen kulttuurikohteen vähän boheemeille sieluille: Godsbanen, olkaa hyvät! Vapaasti suomennettuna tavara-asema on otettu uusiokäyttöön taiteen ja työpajojen nimissä. Ehkä lähimpänä verrokkina Helsingistä nousee mieleen Kaapelitehdas – käsityömyyjäisiä, kirppareita, ateljeita ja luovia… Continue reading Godsbanen

Ääni keskellä ei-mitään

Kirjoitin tämän postauksen jo kaksi viikkoa sitten, mutta jostain syystä julkaisu ei ollut suoriutunut loppuun asti. No tässä se kuitenkin nyt tulee, onnittelut vielä presidentille uudesta kaudesta ja perheenlisäyksestä! Viime lauantaina kävin täyttämässä kansalaisvelvollisuuteni Herningissä. Aarhusissa kun ei ole konsulaattia, ainoat ennakkoäänestyspaikat Suomen presidentinvaaleihin olivat joko Kööpenhaminassa tai Herningissä. No, päätin hyödyntää tilaisuuden ja tutustua… Continue reading Ääni keskellä ei-mitään

Aikamatka joulunaikaan

Välillä musta tuntuu, että asun ihan kivenheiton päässä Melukylästä – eikä vähiten viime viikonloppuna, kun mun orkesterilla oli joulukonsertti Den Gamle Byssä. Tanskan suurin ulkoilmamuseo tuo mieleen Seurasaaren tai Turun käsityöläismuseon. Myyjät ovat pukeutuneet aikakauden mukaan, ja kaduilla kiertää asukkaita 1800-luvulta 80-luvun retrohenkeen saakka. Nyt joulunalusaikana taloissa vietettiin joulua, ja toriaukealla oli oikeat joulumarkkinat. Så… Continue reading Aikamatka joulunaikaan

Kesy kuin peuranvasa

Kävelin H.C. Andersenin satumetsään. Kamera räpsähteli täyteen muistoja, välähdyksiä, uteliaita kuonoja, karkaavia valkohäntäpeppuja ja syksyn sävyjä.

20170930 (211)

20170930 (212)

20170930 (199)

20170930 (190)

20170930 (178)

20170930 (167)

20170930 (96)

20170930 (115)

20170930 (120)Tunnistin tämän suloisen mutta sottaisen sarvipään fauniksi. Se kaveerasikin meidän porkkanoiden kanssa hyvin vikkelään eikä arastellut ihmisseuraa.

20170930 (75)

20170930 (142)Bambi! Oli ihmeellistä, miten näitä tämä kesän vauvojakin pääsi ihan kädenmitan päähän.

20170930 (74)20170930 (176)

Mökillä mä olen kesäisin pariinkin kertaan herännyt ja nähnyt peurojen tai kauriiden loikkivan aamuauringon ensimmäisissä säteissä. Yhtä maagista on välillä nähdä hirven vaeltavan iltahämärässä, kun pelto jo peittyy viileään loppukesän usvaan.

Nyt kohtaaminen peurojen kanssa oli jotenkin arkisempi, nämä isot ja pienet bambit ovat tottuneet ihmisten läheisyyteen ja tulivat suorastaan tökkimään repuntaskuja, jos omenoita tai porkkanoita ei alkanut heti kuulua. Mun iso pussillinen loppuikin heti alkuunsa. Kaikkein rohkeimpia olivat naaraspuoliset aikuiset, komeimmat sarvipäät pitivät arvokkuutensa mukaisen etäisyyden.

Tanskalainen metsämaisema on lumoavan erilainen, vaikka mun ensimmäinen ajatus oli huijausmetsä. Mihin kaikki mustikanvarvut on revitty? Mutta sitten ylle kaartuvat viisaat ja vanhat jalopuiden oksankäppyrät, jotka heittävät varjonsa syksystä täplikkäälle nurmikolle. Sirot täpläselät viettävät siestaa laumassa, jokaisen sävy hiukan omanlaisensa. Ja ne mustat helmisilmät, eihän niihin voi olla ihastumatta. En voi olla tuntematta tiettyä sukulaissieluutta näihin arkoihin mutta uteliaisiin, päätään tutkivasti kallisteleviin ja yhdessä hömpöttäviin metsän asukkeihin.

Tämä olkoon mun turistivinkkauksen toinen etappi: Marselisborg dyrehave. Kävelyretki metsän kätköissä on mitä oivallisin faunin iltapäivä kiireisen viikon päätteeksi.

Bonuksena lähellä pauhaavat aaltopäät leikkivät rannan pyöreillä kivillä, ja siniharmaansyvä horisontti hengittää.

Over the Rainbow

Velkommen til Aarhus! Hvis det er noget du skal gøre i denne by, er det at besøge ARoS Kunstmuseums Regnboe panorama! Turistikierros alkakoon! ARoS-taidemuseo muistuttaa sisältä vähän Kiasmaa, ja kruununa sen katolla on sateenkaaripanorama, yksi kaupungin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Sitä tunnetta on hassua kuvailla, kun silmät totuttautuvat koko ajan uuteen väripalettiin. Yhtäkkiä sininen on uusi väritön,… Continue reading Over the Rainbow